Kiuas lämpiämään!

Kun mannerjää oli vetäytynyt, niin niemellemme ilmestyi outo kulkija. Hän kaivoi ensi töikseen kohmeiseen maahan kuopan, viritteli sen pohjalle nuotion ja alkoi kuumentaa kivenmurikoita. Sitten kaveri riisuutui, ja veti itsensä ja kaivannon päälle peitteen. Esi-isämme kyyristeli kiukaan äärellä, hikoili ja hymyili.
 

Jotenkin tuohon tapaan se meillä ehkä alkoi, kenties jo kymmenentuhatta vuotta sitten.

Erilaisia hikoilukulttuureja on syntynyt itsenäisesti ympäri maailmaa. Antiikin Rooman kylpylöissä virkistyttiin höyrysaunan tyyppisissä huoneissa. Pohjois-Amerikan intiaaneilla oli omat hikimajansa, joiden kuumille kiville he kaatoivat vettä ja kutsuivat esiin löylyn henkeä. Japanissakin on erilaisia kylpy- ja hikoilukulttuureja, muun muassa kuumien lähteiden ympärille syntyneet onsenit.

Suurin osa maailman saunakulttuureista on kuitenkin jo kadonnut tai niillä ei ole arkielämässä kovin suurta merkitystä.

Suomessa saunaperinne elää vahvana nykyäänkin.

Savusauna Räisälässä vuonna 1908. Kuva: Museovirasto / U.T. Sirelius.
 

Saunassa kiire häviää

Viime joulukuussa Unesco hyväksyi suomalaisen saunomisen aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Suomen saunaseuran hallituksen jäsen Ritva Ohmeroluoma osallistui Saunominen Unescoon -hankkeen valmisteluihin. Mukana oli myös muita alan yhteisöjä ja aktiiveja; Museovirastokin tuki hanketta.

Ohmeroluomalle itselleen sauna on ennen kaikkea paikka rentoutua.

– Varaan aina saunomiseen kunnolla aikaa. Saunassa kiire häviää ja mieli nollaantuu.

Hän korostaa myös saunan yhteisöllistä puolta.

– Saunassa kaikki ovat tasavertaisia. Sauna on mainio paikka käydä syvällisiäkin keskusteluja ja filosofoida – tai olla vain yhdessä hiljaa ja nauttia löylystä.

Sauna tuntuu rakentavan yhteyttä eri sukupolvien välille.

– Hyvin monella saunaan ja saunomiseen tuntuu liittyvä tärkeitä muistoja lapsuudesta, vaikkapa oman perheen saunatavoista.

Hän kertoo omien ensimmäisten saunamuistojensa liittyvän mikkeliläiseen yleiseen saunaan, jonne mentiin joka lauantai koko suvun kanssa – miehet miesten ja naiset naisten puolelle. Myöhemmin perheellä oli oma pihasauna. Matkaa oli vain muutama metri, mutta saunaan tehtiin aina oikein kunnon retki. Mukaan otettiin kori, johon pakattiin mehua ja makkaraa.

– Isäni oli eräänlainen Pelle Peloton, ja oli jo 1960-luvulla sähköistämässä kaikkea mitä vain sähköistää voi. Kotimme Saimaan rannalla taisi olla Suomen ensimmäisiä suorasähkölämmitystaloja. Myös kiuas lämpeni tietenkin sähköllä – ja lämpenee edelleen. Toki rannassa on puulämmitteinen rantasauna, sellainen perinteinen.

Havaittavissa uudenlaista hyvää pöhinää

Suomalaiset kiukaat ovat siis sihisseet jo kymmenentuhatta vuotta. Lämpö ei ole suinkaan laskemassa, vaan havaittavissa on jopa aivan uudenlaista hyvää pöhinää.

Saunat lämpiävät nykyään muutenkin kuin lauantai-iltaisin. Tähän ovat vaikuttaneet tietenkin myös koronan poikkeusolot, se, että vietämme entistä enemmän aikaa kotona.

Jos saunominen on ollut perinteisesti siirtymäriitti, jonka avulla on siirrytty arjesta pyhään, niin nykyään sauna tarjoaa ehkä pyhää arjenkin keskelle.

Ohmeroluoma on havainnut, että myös yleisten ja yhteisten saunojen suosio on noussut.

– Takavuosina jokaiseen pieneen kerrostaloasuntoon piti rakentaa oma sauna. Tällä hetkellä monet, muun muassa nuoret kaupunkilaiset, arvostavat erityisesti yleisiä saunoja; yhteistä kokemusta, saunomisen sosiaalisuutta. Nyt uusiin kerrostaloihin rakennetaan huoneistokohtaisten saunojen sijasta hulppeita saunaosastoja.

Tulipesään mahdollisimman kuivaa puuta

Jos saunakulttuurin kohdalla on havaittavissa pieniä muutoksia, niin itse kiukaiden ja saunatekniikan kohdalla voidaan puhua jopa murroskaudesta.

– Puukiukaissa suureena haasteena on kehittää keinoja, millä voidaan pienentää puun polton aiheuttamien pienhiukkasten määrää.

Ohmeroluoma muistuttaa, että puukiukaan lämmittäjä voi vaikuttaa päästöihin osittain myös itse.

– Hiukkaspäästöjä voi vähentää käyttämällä mahdollisimman kuivaa puuta. Kiuas kannattaa myös lämmittää nopeasti kuumaksi.

Lisäksi tulipesässä on oltava riittävästi tilaa tulelle.

– Hyvä perussääntö on, että tulipesässä on puita noin 2/3-osaa.

Suomalainen saunaosaaminen on huippua. Kuvassa Harvian lauteisiin upotettava kiuas, jolla saadaan uutta ilmettä nykyaikaiseen saunatilaan.

Sähkökiukaiden kivimassa on kasvanut

Sähkökiukaan etuihin kuuluvat esimerkiksi nopeus ja kätevyys.

Ohmeroluoma on tyytyväinen siitä, että sähkökiukaiden kivimassaa on viime vuosina kasvatettu.

– Kivimassan ansiosta sähkökiukaan löylyt muistuttavat aikaisempaa enemmän puukiukaan löylyjä.

Sähkökiukaissa ei ole tietenkään hiukkaspäästöongelmaa. Sähköä tietenkin kuluu, mutta halutessaan saunomisen hiilijalanjälkeä voi pienentää suosimalla uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä, vaikkapa aurinkosähköä.

Ja vanha totuus pitää nykyäänkin paikkansa, myös energiatehokkuutta ajatellen: Kun sauna on lämmin, sinne kannattaa mennä.

Teksti: Matti Välimäki
Kuvat: Harvia ja Museovirasto