Piimäkakku maistuu syksyllä

Keittokirjat, lehdet ja internet ovat pullollaan erilaisia piimäkakkujen ohjeita. En enää muista, mistä reseptini on peräisin, mutta se toimii hyvin. Tällä reseptillä syntyy mehevä kakku, mutta se on melko pieni. Ainesten määrän voi aivan hyvin tuplata ja käyttää suurempaa vuokaa.

Koska piimäkakussa ei ole kananmunaa, on siitä helppo muunnella vegaaninen versio. Korvaavat vegaaniset ainesosat on esitetty reseptissä suluissa. Kumpikaan versio ei nouse älyttömästi.

Jäähtyneen kakun voi sivellä kahvilla, vahvasti sokeroidulla kahvilla tai kahvin, rommin ja sokerin seoksella. Rusinat tai kuivatut hedelmät kuuluvat muistojeni piimäkakkuun, mutta lapset eivät välttämättä pidä kakkuun leivotuista rusinoista.

Kaikki aineet sekoitetaan nopeasti ja kevyesti. Taikinaa ei tarvitse vaivata.
 

Piimäkakku

4 dl vehnäjauhoja
2 dl ruokosokeria
1 tl leivinjauhetta
1,5 tl ruokasoodaa
1 tl kanelia
1 tl jauhettua neilikkaa
1 tl jauhettua maustepippuria
1 tl jauhettua inkivääriä
1/3 tl suolaa
1 dl tummaa siirappia
3 dl piimää (vaniljan makuista soijajukurttia)
1 dl sulatettua voita (kasvismargariinia tai öljyä)
2 rkl kahvijuomaa tai rommia
1 dl rusinoita tai kuivattuja hedelmiä

Valmistus

Kaikki kuivat aineet ja mausteet sekoitetaan. Siirappi ja sulatettu rasva lisätään. Sekoittamisessa voi käyttää yleiskonetta, mutta taikinaa ei tarvitse vaivata. Viimeiseksi lisätään kahvijuoma tai rommi.

Taikina kumotaan vuokaan. Jos käytät metallista vuokaa, niin rasvaa vuoka ja korppujauhota se. Jos käytät silikonivuokaa, niin pelkkä rasvaus riittää. Rasvaus antaa kakulle mukavan kiillon.

Kakku paistetaan 175 asteen lämpötilassa 50–60 minuuttia. Ensimmäisen puolen tunnin ajan kakun päällä kannattaa pitää leivinpaperia, jotta pinta ei tummu.

Kakun annetaan jäähtyä vuoassa huoneenlämpöiseksi ennen kumoamista. Jäähtynyt kakku sivellään kahvilla tai kahvin ja rommin seoksella. Lopuksi pinnalle sirotellaan hieman pölysokeria.

Reseptin ainekset voi tuplata, jos kylään on tulossa suurempi joukko piimäkakun syöjiä.

Teksti ja kuvat: Petri Sallinen