Kafka tuli taloon

Kuorma-auto kävi säännöllisin väliajoin kippaamassa hiilikasan pihallemme. Osa hiilistä siirrettiin hiilikellariin, mutta suurin osa pönötti pihalla. Kerran äitini puki minut ja kaksi veljeäni parhaimpiin vaatteisiin ja kehotti meitä odottamaan ulkona, kunnes äiti saa itsensä valmiiksi kaupunkireissua varten.

Kun tohottava äitini sitten hiki hatussa sai itsensä valmiiksi, hän löysi kolme poikaansa täysin mustina hiilikasasta. Hiilikasahan on lähes yhtä kiva leikkipaikka kuin hiekkakasa.

Ostin myöhemmin kotitaloni raihnaiseksi käyneiltä vanhemmiltani. Ensi töikseni purin hiililämmityksen. Tilalle hankittiin yösähköä käyttävä varaava vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä. Tällä olen tupani lämmittänyt jo 30 vuotta – nyt se olisi aika uusia.

Havaitsin, että ympäristöministeriö myöntää avustuksia lämmitystaparemonttiin. Ministeriön tavoitteena on vauhdittaa avustuksilla hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien lämmitysjärjestelmien kuoliniskua. Minäkin saisin tällaisen avustuksen, vaikka olen lämmittänyt kotini jo vuosikaudet vihreällä sähköllä. Mistä moinen kafkamainen viritys – eihän vihreän sähkön käyttö lämmityksessä aiheuta hiilidioksidipäästöjä?

Energia-avustuksen ehdoissa vertailukohtana ei olekaan taloni nykyinen lämmitysjärjestelmä, vaan se vuonna 1957 rakennettu kivihiililämmitys. Samalla perusteella päästöttömästi tuotettua kaukolämpöä käyttävä suuri kerrostaloyhtiö voi irtautua ministeriön avustuksen avittamana kaukolämpöverkosta ja hankkia oman maalämpöjärjestelmän – mikäli kerrostaloyhtiötä joskus hamassa historiassa on lämmitetty kivihiilellä.

Hyvä, että ympäristöministeriö tukee julkisin varoin kiinteistöjen siirtymistä kohti päästöttömiä lämmitysmuotoja. Tästä huolimatta asian voisi toteuttaa vähemmän kafkamaisesti.

Petri Sallinen