Korvaamaton puusti

Marttaliiton kehittämispäällikkö Arja Hopsu-Neuvonen arvioi, että vaikka ruokatrendit muuttuvat, niin korvapuusti on klassikko, joka pysyy.

– Lähes jokaisella suomalaisella taitaa olla omakohtainen suhde korvapuusteihin – ja yleensä suhde on hyvin positiivinen.

– Keskeistä saattaa tosiaan olla, että monelle tulee korvapuusteista mieleen mukavia lapsuusmuistoja. Mutta itse pidän myös esimerkiksi korvapuustin kerroksellisuudesta, siitä, että sitä voi syödä palasina pikkuhiljaa.

Ranskalaiskirjailija Marcel Proust intoili aikoinaan Madeleine-leivoksista. Kadonnutta aikaa etsimässä -kirjasarjassa jo pari leivoksen murusta kitalaella riitti herättämään selittämättömiä nautinnon tunteita ja mitä moninaisempia muistoja.

Meillä ei ole Madeleine-leivoksia. Meillä on jotain vielä parempaa.

 

Korvapuusti istuu trendeihin

Leipominen – ja kotoilu – on nykyään hyvin trendikästä. Korvapuusti istuu hyvin myös näihin trendeihin.

Suurin osa suomalaisista taitaa arvostaa nimenomaan perinteisiä korvapuusteja. Hopsu-Neuvonen vinkkaa, että korvapuusteja voi halutessaan helposti myös vähän tuunata.

– Sokerin sijasta korvapuusteissa voi käyttää vaikkapa fariinisokeria, joka karamellisoituu uunissa kinuskin tyyppisesti.

Kokeilunhaluinen voi korvata myös kanelin inkiväärillä.

– Korvapuusteista voi valmistaa myös vaniljaversion, niin että väliin tulee seos, jossa on 100 grammaa rasvaa, 100 grammaa tomusokeria ja ruokalusikallinen vaniljasokeria.

Rasvan sijaan korvapuusteissa voi käyttää vaikkapa appelsiinin makuista tuorejuustoa.

Voipa korvapuusteja maustaa myös esimerkiksi kaakaojauheella tai raastetulla suklaalla.

– Kiertoilmauunissa korvapuusteja syntyy kätevästi vaikkapa kahdella pellillä yhtä aikaa. Kun tavallisessa uunissa sopiva paistolämpötila on 225 astetta, niin kiertoilmauunissa se kannattaa säätää vähän alemmaksi, 200 asteeseen.

 

Taipuu myös erikoisruokavalioihin

Laktoosittomia korvapuusteja valmistettaessa maidon sijasta käytetään vettä ja laktoositonta margariinia.

– Vegeversiokin syntyy helposti, kun pullia ei sivele kananmunalla.

Gluteenittomia korvapuusteja leipoessa kannattaa muistaa, että taikina nostatetaan vain kertaalleen, siinä vaiheessa, kun pullat ovat pellillä odottamassa uuniin menoa.

– Gluteenittomien jauhojen sitko on sen verran huono, että taikina jaksaa nousta vain kerran.

 

Korvapuusti on iloinen asia

Vaan entäpä, jos arki tuntuu kovin kiireiseltä eikä aikaa leipomiseen riitä? Mitä jos en olekaan pullantuoksuinen äiti tai isä?

Hopsu-Neuvonen ohjeistaa, että korvapuusteja ei kannata leipoa hampaat irvessä. Iloisesta asiasta ei ole syytä ottaa paineita.

Aivan kelpo vaihtoehdon tarjoavat vaikkapa pakasteet, kaupan paistovalmiit korvapuustit.

– Kaupan pulliakin voi muuten tuunata. Kun pullat voitelee, niin niiden päälle voi laittaa esimerkiksi värillistä raesokeria ja mantelirouhetta.

Kansallista korvapuustipäivää voi tietenkin juhlistaa myös tekemällä kahviloissa vertailevaa korvapuustitutkimusta.

Mistä löytyvätkään oman paikkakunnan parhaimmat ja/tai suurimmat korvapuustit?

 

Korvapuustit yleistyivät sodan jälkeen

Korvapuusti on tullut Suomeen todennäköisesti Saksasta Ruotsin kautta. Länsinaapurissamme korvapuusti tunnetaan nimellä kanelbulle tai kanelsnäcka. Perinteisessä ruotsalaisessa korvapuustissa kanelikierteet näkyvät kuitenkin ylhäältä katsottuna, kun ne suomalaisessa korvapuustissa näkyvät sivulta katsottuna.

Suomen ensimmäiset maininnat korvapuusteista ovat 1800-luvun puolivälistä. Vielä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella vehnäiset leipomukset olivat kuitenkin harvinaista herkkua.

Suomessa korvapuustit alkoivat yleistyä toden teolla vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun vehnäjauhojen, sokerin ja voin hinta laskivat.

Suomessa korvapuusteille antoi boostia myös se, että 1950-luvulla kotimaista vehnää pystyttiin jalostamaan leivontaominaisuuksiltaan paremmiksi.

 

Lähteet: Ilkka Mäkinen, Korvapuustin juhlavuosi, Hiidenkivi 2/2011. Tiede-lehti 3/2009. Marttaliitto.

 

Marttojen korvapuustit:

5 dl maitoa tai vettä
50 g hiivaa
1 muna
1½ dl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
noin 1 kg vehnäjauhoja
100–150 g sulatettua margariinia tai voita tai
1–1 ½ dl juoksevaa margariinia

Täyte:
100 g rasvaa
1 dl sokeria
kanelia

Voiteluun:
munaa

Pinnalle:
raesokeria

 

1. Lämmitä neste kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva taikinakulhoon. Lisää lämmin neste ja anna hiivan liueta siihen. Lisää muna, sokeri ja mausteet.
2. Sekoita nesteeseen niin paljon jauhoja, että saat sakean, vellimäisen seoksen. Vatkaa seos kiiltäväksi.
3. Alusta loput jauhot taikinaan käsin. Jätä jauhoista vähän leivontaan. Vaivaa taikinaa, kunnes se on sileää ja kimmoisaa.
4. Lisää taikinaan rasva ja alusta taikinaa, kunnes se irtoaa käsistä ja kulhon reunoista.
5. Peitä taikinakulho liinalla ja nosta lämpimään ja vedottomaan paikkaan. Anna taikinan nousta noin kaksinkertaiseksi. Nostatusaika noin puoli tuntia.
6. Kaada taikina jauhotetulle leivinpöydälle. Jaa taikina kahtia. (Älä vaivaa noussutta taikinaa tässä vaiheessa, niin kuin tehdään pikkupullien teossa.)
7. Kauli kummastakin taikinapalasta suorakaiteen muotoinen (noin 30×60 cm) levy. Levitä pinnalle ohut kerros pehmeää rasvaa ja ripottele pinnalle kanelia ja sokeria. Kääri rullaksi kuin kääretorttu, jätä saumakohta alle. Leikkaa rulla noin 15 palaan hieman vinoin viilloin. Nosta palat pystyyn kapeampi puoli ylöspäin. Paina sormella palojen kapea kärki alas pöytään niin, että leikkauspinnat nousevat ylös. Nosta puustit leivinpaperin päälle pellille.
8. Peitä liinalla ja anna kohota.
9. Voitele kohonneet korvapuustit kevyesti vatkatulla munalla. Ripottele päälle raesokeria.
10. Paista uunissa 225°C:ssa 8–10 minuuttia.
11. Anna jäähtyä leivinliinan alla.

Lähde: Marttaliitto

Teksti: Matti Välimäki
Kuvat: Shutterstock