Suomalaiset sähkökitarat menestyvät maailmalla

Rolling Stonesin kitaristilla Ronnie Woodilla on kuusitoista Kari Niemisen valmistamaa kitaraa.

– Rollarit aloittavat usein keikkansa Jumpin’ Jack Flash -biisillä. Silloin Ronnie käyttää suosikkikitaraansa, jossa visuaalisena elementtinä on sininen led-valo, Nieminen selittää.

Rolling Stonesin lisäksi Nieminen on tehnyt kitaroita muun muassa ZZ Topin ja The Who -yhtyeen jäsenille.

Kitarat ovat kauniita, niiden ergonomia on pitkälle mietitty, mutta ennen kaikkea maailmantähdet on hurmannut kitaroiden ääni.

Nieminen kertoo, että kerran Paul Simon sai sattumalta käsiinsä hänen valmistamansa akustisen kitaran. Maestro ihmetteli, miksi se kuulostaa niin hyvältä ja pohti, että olisikohan huoneen akustiikassa jotain poikkeuksellista.

– Simonin luottotuottaja ja äänittäjä Phil Ramone oli ainoa, joka uskalsi sanoa, että kyllä tuo soundi johtuu ihan kitarasta.

 

Niemisen kitaroissa on myös suomalaisista kalliomaalauksista tuttuja samaani-kuvioita. 

 

Vuosikymmenten kokemuksella

Kari Nieminen kertoo, että kaikki alkoi varhain.

– Olin jo pikkupoikana kiinnostunut puukäsitöistä. Tein jo kolmevuotiaana itselleni leluja.

Varhaisessa murrosiässä mukaan tuli sitten musiikki-innostus. Ensimmäisen kitaransa Nieminen valmisti 12-vuotiaana ja lukioaikana hän toimi oululaisessa musiikkiliikkeessä kitarankorjaajana. Sittemmin hän valmistui taideteollisesta korkeakoulusta teolliseksi muotoilijaksi – lopputyönään hän valmisti kuusi erilaista kitaraa, joissa oli käyttänyt materiaalina muun muassa hiilikuituja ja aromidikuituja.

– Lähdin vuonna -95 Kaliforniaan musiikkimessuille luomaan kontakteja. Sain pari kitaraani tunnettuun musiikkiliikkeeseen. Sinne tuli yhtenä päivänä The Who -yhtyeen Roger Daltrey, joka tykkäsi niistä kovasti. Siitä homma on sitten pikkuhiljaa kasvanut.

 

Kotimaisia materiaaleja

Ryhdymme tutkimaan tarkemmin sinisellä led-valolla varustettua sähkökitaraa, josta kitaramestarin pajalla Helsingin Pitäjänmäellä on pari versiota.

Nieminen kertoo, että sähkökitaran kielten värähtelyn luomaan ääneen vaikuttaa ratkaisevasti se, mitä puuta siinä on käytetty. Led-kitarasta löytyy useita suomalaisia luonnonmateriaaleja. 

– Rungossa päämateriaalina on kotimainen leppä. Kaulassa on haapaa, se on kaunista ja soi hyvin.

Nieminen kertoo, että sademetsien puulajien käyttö soittimissa on vähentynyt.

– Kotimaiset puulajimme sopivat soitinrakennukseen aivan yhtä hyvin, kunhan niitä osaa vain soveltaa oikein.

Kitaran kaulassa on myös pieni osa, joka on tehty hirven sääriluusta. Vitsailemme, että ei ihme, että rollareiden musiikki svengaa kuin hirvi.

– Hirven sääriluu kestää paljon paremmin kuin vastaavissa osissa käytetyt valmiit muoviaihiot.

Tärkeä kitaroiden materiaali on myös kotimainen loimukoivu eli koivu, jonka syyt muodostavat aaltoilevan kuvion.

 

Soundi on monen tekijän summa

Kitaran soundissa tärkeä rooli on myös mikrofoneilla, jotka siirtävät kitaran kielten värähtelyn eteenpäin.

– Valmistan itse sähkökitaroitteni mikrofonit – passiivimikrofonit – joissa ääntä ei esivahvisteta. Käytännössä tärkeää on esimerkiksi se kuinka paljon ja minkä paksuista kuparilankaa mikrofoneissa käytetään.

Nieminen kuvailee, että sähkökitaran soundissa kyse on monen eri osasen oikeanlaisesta tasapainosta.

– Olennainen tekijä on esimerkiksi kitaran kaulan pituus, satulan ja tallan välinen etäisyys eli se, minkälainen soiva pituus kitaran kielillä on.

 

Uutta etsimässä

Nieminen tunnetaan ennen kaikkea kokeilijana. Hän kehittää uudenlaisia kitaramalleja ja käyttää niissä uudenlaisia materiaaleja.

– Viime vuosina olen osallistunut hankkeeseen, jossa on tutkittu uutta liimatonta tapaa yhdistää puukappaleita toisiinsa.

Niemisellä on ollut vetämässä parikin kitaran rakenteeseen liittyvää patenttihakemusta. Emme pääse kurkistamaan kitarasuunnittelijan verstaaseen, jossa on esillä liikesalaisuuksia.

Hänellä on tuotannossa peräti viisikymmentä erilaista kitaramallia.

 

Kitara ei ole aina vain kitara

Käytännössä kitara-alan Pelle Pelottoman vauhtia hidastaa hieman alan konservatiivisuus. Monet ovat sitä mieltä, että sähkökitara on keksintö, joka on jo valmis. Kovin totutusta poikkeaville kitaroille ei riitä yleisöä.

– Sähkökitara on asia, johon liittyy valtavasti tunteita. Jollekin jokin tietty merkki on ainoa oikea, hän lähes nukkuukin kitaransa kanssa eikä suostu koskemaan muihin.

Alaa kuvaa hyvin se, että esimerkiksi vanhoista Gibson Les Paul -sähkökitaroista maksetaan jopa kuusi tai seitsennumeroisia summia. Maailmalla liikkuu näistä myös väärennöksiä.

Niemisen tilauksesta valmistamien Versoul-kitaroiden hinta liikkuu neljästä neljäänkymmeneen tuhanteen euroon.

Niemisellä on vinkki myös pienemmällä budjetilla liikkuville aloitteleville kitaristeille.

– Nykyään parilla sadalla eurolla saa hyvän tietokoneohjelmien ja digitaaliohjattujen jyrsinten avulla valmistetun sähkökitaran. Ne ovat laadultaan aivan eri luokkaa kuin takavuosien halpiskitarat.

 

Sähkökitara soi tulevaisuudessakin

Sähkökitaralla ei ole kuitenkaan nykyisessä populaarikulttuurissa aivan samanlaista asemaa kuin vaikkapa 60-, 70- ja 80-luvuilla. Suuret kitarasankarit alkavat olla vanhoja pappoja. Sähkökitara ei ole dominoiva soitin hip hopissa tai EMD:ssä.

Nieminen uskoo kuitenkin vakaasti sähkökitaran tulevaisuuteen.

– Kitaran soundi on hyvin inhimillinen: soitin ja soittaja ovat ikään kuin yhtä, kun musiikki syntyy sormen kosketuksista kieliin. Olen myös varma, että ihmisten tarve soittaa bändissä yhdessä ei tule koskaan katoamaan. Siinä on vain jotain niin hienoa, Kari Nieminen miettii.

 

Led-valolla varustetut kitarat ovat myös esimerkiksi ZZ Topin Billy Gibbonsin suosiossa. Soittimen ulkonäössä on vaikutteita hot rod -autojen maailmasta.

 

Sähkökitaran soundi on monen tekijän summa.

 

Suomessa paljon tekijöitä

Juha Ruokangas on Kari Niemisen ohella Suomen kansainvälisesti menestyneimpiä sähkökitaroiden tekijöitä. Viisi henkilöä työllistävän Ruokangas Guitarsin soittimista vientiin menee 80 prosenttia, maestro itse on valmistanut kitaroita muun muassa slide-kitaristi Sonny Landrethille.

Ruokangas toimii aktiivisesti myös Suomen Soitinrakentajien killassa. Hän arvioi, että maassamme on 20–30 ammattimaista sähkökitaroiden valmistajaa – selvästi enemmän kuin esimerkiksi länsinaapurissamme.

– Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa on voinut opiskella 80-luvulta lähtien sähkökitaroiden valmistamista, se on antanut alalle paljon vauhtia.

Hän arvioi, että oma merkityksensä lienee silläkin, että Suomessa metallimusiikilla ja sitä myötä myös sähkökitaroilla on aivan erityinen asema.

Soitinten rakentaminen on nykyään myös suosittu harrastus.

– Youtubesta löytyvien opasvideoiden avulla pääsee hyvin alkuun.

Netti on helpottanut myös pienten suomalaisyritysten matkaa maailmalle.

– Netin avulla hieman erikoisemmillekin tai pienen kohderyhmän kitaroille voi löytyä maailmalta riittävästi ostajia.

Ruokangas kuvailee, että hänen yrityksensä valmistamat kitarat ovat muodoltaan perinteisiä, mutta materiaalina niissä on käytetty esimerkiksi suomalaista loimukoivua.

– Maailmalla on ylipäätään trendinä lähipuu, valmistajat käyttävät yhä enemmän soittimissaan materiaaleja, joita he saavat omasta ympäristöstään. Mitä nuorempi kitaristi, niin sitä todennäköisemmin hän haluaa, että hänen kitarassaan ei ole käytetty sademetsistä hakattuja puita.

Ruokangas iloitsee, että hänen asiakaskunnassaan on paljon nuoria kitaristeja.

– Puheet rokin ja sähkökitaran pappaantumisesta eivät kerro koko totuutta. Musiikkimaailma on pirstaloitunut. Genrejä ja alagenrejä on loputtomasti. Kitaramusiikkikin voi hyvin.

 

Teksti: Matti Välimäki
Kuvat: Ilari Välimäki