Syksy jo saa – ja saakoon

Minulla on tapana laulaa tämä ihana laulu koiralleni, uskolliselle fanilleni, ensimmäisen kerran jo elokuun alussa. Kohdassa ”mukaansa ei mua ottaneet”, Rekku alkaa yleensä lohduttomasti ulvoa. Vaimoni on jo ennen yhteislauluamme katsonut parhaaksi lennähtää hetkeksi jonnekin toisaalle, muka asioille.

Syyskauden avajaistemme ohjelmassa on myös Saima Harmajan sykähdyttävä runo nimeltä Lokakuu.

Tiedättehän, se joka päättyy sanoihin: Märkää, märkää sumua/ maassa, puissa, katoilla/ Jumala, oi Jumala/ näin voiko jatkua!

***

Niin, monella meistä on tapana synkistellä kun kesä loppuu ja syksy alkaa. Minä en ole kuitenkaan kesäihminen, vaan nimenomaan syysihminen.

Kesällä on rasittavaa, kun pitäisi koko ajan pakonomaisesti tehdä jotain. Yölläkään ei saisi oikeastaan lainkaan nukkua, kun pitäisi nauttia valoisista suviöistä.  

Takaraivossa jyskyttää koko ajan tieto, että kohta se on kuitenkin ohi.

***

Syksyllä ei ole tule koskaan mieleen, että kohta se on kuitenkin ohi.

Syksyllä voi katsoa suoratoistopalvelusta hyvällä omallatunnolla suosikkisarjasta kerralla vaikka kokonaisen tuotantokauden.

Kaupan edestä ei tarvitse eikä voi ostaa joka päivä mansikoita, ”koska kesällä on syötävä mansikoita”. Hyviähän mansikat ovat, mutta älyttömän kalliita.

Takapihallamme ei ole enää paahtavan kuuma. Eikä herukoista tarvitse olla enää yhtään huolissaan. Rastaat ovat jo aika päiviä sitten syöneet ne.

Suklaa ei pehmene keittiön kaapissa, vaan se on juuri sopivan ryhdikästä ja jämäkkää.

Jalkapallokausi Euroopassa on alkanut. Huuhkajat saa EM-kisoihin KAKSI paikkaa – selvittää tiensä karkeloihin sekä normaalin karsinnan että Nations Leaguen kautta. Nappulaliigakausikin on jo pitkällä.

Puiden lehdet kahisevat jaloissa. Pikkulapsilla – ja Rekulla – riittää kuralätäköitä, joissa pomppia.

Näin voi jatkua! Ah, voihan?

Markkanen