Valtteri sai tukkapöllyä

Vielä kymmenen vuotta sitten Valtterin riehuminen olisi ollut tihutyö vailla vertaa. Kun märkää lunta kertyy honteloiden puiden oksille, taipuvat puut sähköyhtiön johdoille tai kova tuuli saattaa rysäyttää koko rungon johtojen päälle. Muuta ei tarvita. Tämän jälkeen sähköt ovat poikki useammasta kylästä. Puolukat sulavat pakastimissa ja vilu työntää viltin alle laihaa koipeaan.

Tällä kertaa Valtteri ei onnistunut. Vain alle 5000 kotia oli myrskyn aikana ilman sähköä – vielä kymmenen vuotta sitten kymmenet tuhannet olisivat saaneet kärsiä Valtterin kepposista. Nyt kaikki on toisin. Sähköverkkoyhtiöiden sedät ja tädit ovat ahkeroineet ja siksi maakaapeleiden määrä Suomen sähköverkoissa on kaksinkertaistunut viimeisten viiden vuoden aikana. Antaa myrskyn ja lumen tulla – maan alle upotettu kaapeli ei luonnon elämöinnistä piittaa. Sähkö saa helliä kansalaisia kaikenlaisissa oloissa.

Eikä tässä vielä kaikki. Ilmajohtoja siirretään hiki hatussa metsistä maanteiden varsille. Tämä on oiva tapa suojautua säitä vastaan alueilla, joilla maakaapelin hintalappu olisi turhan kirpakkaa luettavaa. Jutun juoni on saada ilmajohdot pois myrskyssä horjuvien puiden ulottuvilta.

Ilmajohdon elämä maantien varrella on monella tavalla helpompaa kuin metsissä. Puut ovat kauempana tai niitä ei ole lainkaan. Samalla huoltomiehet ja -naiset pääsevät kätevästi korjaustöihin, kun johdot ovat käden ulottuvilla.

Juna jatkaa kulkuaan vielä tovin. Vuonna 2028 suurin osa suomalaisista sähköverkoista on säävarmassa kunnossa – osa porukasta jatkaa verkkojen saneeraamista vielä vuoteen 2036 asti. Tämän jälkeen Valtteri kavereineen voi vapaasti riehua sähkövalojen loisteessa.

Petri Sallinen
kirjoittaja on Energiauutisten toimituspäällikkö

Kuva: Lehtikuva Oyj